Opiskelija on ottanut kuvan ryhmän joulukalenterista. Hän muistelee, miten kalenterin tutkiminen lasten kanssa alkaa aina siitä, kun tonttu saapuu kalenteriin. Tämän jälkeen lapset saavat lisätä kalenteriin uusia elementtejä. Opiskelija kertoo, miten innoissaan lapset odottavat tontun saapumista ja miten tärkeää lapsille on se, että he saavat lisätä kalenteriin asioita. Opiskelijan kertomus sisältää tunnetiloja kuvaavia sanoja kuten jännittyneisyys, tarkkaavaisuus. Hän muistelee myös, miten kalenterin ääreen kokoontuminen tuo kaikki yhteen.
Kuva: Melissa Helin
Opiskelijan kokemus antaa opettajalle mahdollisuuden johdattaa keskustelua työn pohjana olevan teorian äärelle. Voidaan siirtyä tapahtumien ja toiminnan kuvaamisesta syvemmälle tasolle ja keskustella miksi joulukalenteri on niin tärkeä? Miksi on tärkeää, että tontun saapuminen toimii toistuvana aloitusmerkkinä tulevalle tapahtumalle? Miksi lapset saavat lisätä kalenteriin elementtejä?
Keskustelu kuvasta kertoo opiskelijan ammatillisen ajattelun tasosta. Kuinka paljon kokemusta on taustalla, millä ammatillisen oppimisen portaalla opiskelija on tällä hetkellä? Miten päästään seuraavalle portaalle. Yhteinen keskustelu toimii ponnahduslautana ammatillisen ajattelun ja toiminnan kehittämiseen. Yllä oleva kalenterikuva avaa mahdollisuuden keskustella esimerkiksi osallistamisesta ja osallisuudesta tai joulun merkityksestä.
Opiskelija on toimijana ja opettaja rinnalla kulkijana, mentorina. Edetään opiskelijan valmiustason mukaan. Tärkeää on antaa tilaa opiskelijan omalle pohdinnalle. Opiskelija harjaantuu tekemään huomioita ja kertomaan kokemuksistaan. Opiskelijan kertoma tarkka kuvaus päiväkotiretkestä on tästä hyvä esimerkki. Tapahtuma meni lyhyesti näin: Päiväkodin metsäretkellä yhtä lasta ei saatu tulemaan pois metsästä. Opiskelijalle annettiin mahdollisuus kokeilla, miten hän selvittäisi tilanteen. Ensin opiskelija kokeili perinteistä komennustyyliä, joka sai lapsen entistä vahvemmin tarrautumaan metsään. Samassa opiskelija kuuli linnun laulua ja oivalsi, että hänen on käytettävä toista taktiikkaa: Hän kysyi hiljaisella äänellä kiljuvalta lapselta “kuuletko kuinka lintu juttelee sinulle?” Lapsi hiljeni ja ryhtyi kuuntelemaan. Alkoi linnun ja lapsen välinen vuoropuhelu. Lopuksi lapsi suostui lähtemään takaisin sulassa sovussa opiskelijan kanssa. Opiskelijan tilannetaju ja lapsen tunnetilan tunnistaminen auttoivat häntä ratkaisemaan tilanteen ja johdatti ohjauskeskustelun positiivisen pedagogiikan äärelle.
Kirjoittaja: Aila Kuusio, työelämäopettaja, Stadin ammatti- ja aikuisopisto
ESR-rahoitteisessa DIGISTI-hankkeessa Haaga-Helia AOKK tutkii yhdessä ammatillisten opettajien ja ohjaajien kanssa toimintatapoja ja digitaalisia välineitä, joilla opiskelijat itse pääsisivät vaikuttamaan oman oppimisensa suunnitteluun ja oppimisympäristönsä toimintaan.
