Paikka, jonne voi tulla tukka sekaisin ja villasukat jalassa, välittämättä räntäsateesta ja bussiaikatauluista. Sitä on verkossa tapahtuva vapaa-ajan toiminta. Parhaimmillaan se on sitä, että voi tehdä itselleen mieluisia asioita silloin kun itse haluaa, ja tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on. Pahimmillaan se on paikka, jossa tyhmyys tiivistyy ja ihmisen pimeät puolet pääsevät valloilleen. Siksi verkossa tarvitaankin positiivisia kohtaamisia, turvallisia paikkoja ja aikuisia.
Verkossa opiskellaan, työskennellään, vietetään vapaa-aikaa ja ollaan muihin yhteyksissä. Se on yhtä todellinen kohtaamisen paikka kuin fyysisetkin paikat. Älylaitteiden ollessa arkipäivää monikaan ei enää koe verkkoympäristöä erilliseksi osaksi elämää vaan yhtenä paikkana tehdä kaikkea sitä, mitä muutenkin elämässä tekee. Siksi myöskään verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä ei pitäisi nähdä erillisenä tai ylimääräisenä, vaan tasavertaisena kohtaamisen tilana.
Olen päässyt seuraamaan ja pohtimaan digitaalisen maailman erilaisia puolia monelta kantilta erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana. Aloitin työskentelyn Humanistisessa ammattikorkeakoulussa keskellä pandemiaa vahvan etätyösuosituksen aikana. Työskentelen tälläkin hetkellä lähes kokonaan etänä ja joitain läheisiäkin työkavereita olen nähnyt kasvokkain vain muutamia kertoja. Siitä huolimatta koen olevani osa työyhteisöä ja olen tutustunut uusiin mahtaviin ihmisiin.
DIGISTI-hankkeessa tuetaan yhteisöllisyyttä ja parannetaan digitaitoja
Vuoden sisällä olen sukeltanut vielä syvemmälle digitaalisen maailman ulottuvuuksiin työskennellessäni projektipäällikkönä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamassa hankkeessa ”DIGISTI – Digitaidot haltuun toisella asteella”. Hankkeessa pyritään lisäämään opiskelijoiden ja opetus- ja ohjaushenkilökunnan hyvinvointia muun muassa digitaalisia taitoja parantamalla. Hanke tarjoaa pääkaupunkiseudun oppilaitoksille esimerkiksi sparrausta digitaitoihin, ura- ja työnhakuvalmennusta, digimentortoiminnan kehittämistä ja verkkonuorisotyötä. Hankkeen toteuttavat Humak, Haaga-Helia, Laurea, Vamos ja Wenhe Oy.
Humak koordinoi hanketta ja vastaa verkkonuorisotyön kehittämisestä oppilaitoksissa. Verkkonuorisotyön käsite ei ole yksiselitteinen, mutta tässä hankkeessa termillä tarkoitetaan nuorilähtöistä toimintaa verkossa, jossa verkko on muutakin kuin työkalu ja viestintäväline. Verkko on toimintaympäristö, joka on yhtä todellinen kuin muutkin ympäristöt, joissa voidaan toteuttaa nuorisotyötä. (Huttunen 2014)
On ollut mielenkiintoista päästä yhdessä oppilaitosten ja opiskelijoiden kanssa ideoimaan ja miettimään verkkonuorisotyön erilaisia tarpeita ja toteutustapoja oppilaitoksissa. Verkko tarjoaa aivan omanlaisensa tilan ja maailman, joka voi tavoittaa sellaisia nuoria, joita ei muuten nuorisotyön kautta tavoitettaisi.
Kuva: Unsplash
Verkkotyöskentelyn rajattomat mahdollisuudet
Kehittäessämme keväällä opiskelijalähtöistä Discord-toimintaa DIGISTI-hankkeessa mukana olevan Keudan Pekka Halosen akatemiassa, jututimme Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston opettaja Matti Nurroa heillä järjestetystä verkkonuorisotyöstä. Olimme vaikuttuneita siitä, mitä kaikkea he olivat verkon kautta kokeilleet discosta eläinavusteiseen nuorisotyöhön. Kiitin Nurroa siitä, että hän oli avannut silmäni sille, että verkossa voi järjestää melkein mitä tahansa, mitä kasvokkainkin voi järjestää. Hän kuitenkin korjasi: ”Ei melkein mitä tahansa, vaan mitä tahansa”.
Mahdollisuudet verkkonuorisotyössä ovat kirjaimellisesti rajattomat, sillä toimintaan osallistuvan henkilön asuinpaikalla ei ole merkitystä. Tämä mahdollistaa sellaisten henkilöiden tavoittamisen, joita ei tavoitettaisi fyysiseen kohtaamiseen perustuvassa nuorisotyössä, jos esimerkiksi välimatka on pitkä tai nuori ei syystä tai toisesta halua tai pysty poistumaan kotoaan.
Verkossa kohdatessa moni kohtaamisen elementti jää pois. Se voi vaikeuttaa kommunikointia ja aiheuttaa väärinkäsityksiä, kun ei välttämättä nähdä toisen eleitä tai ilmeitä. Verkon suojassa voi myös helposti esittää jotain muuta kuin on. Nuorisotyön tulevaisuutta käsittelevässä kartoituksessa nuorisotyöntekijät ovat tunnistaneet nämä kohtaamiseen liittyvät haasteet. Pelkona on, että verkkokohtaaminen korvaa kasvokkaiset kohtaamiset. (Malm 2021, 53–54.) Haasteiden tunnistaminen ja toimintaympäristön luonteen ymmärtäminen auttavat kuitenkin verkkonuorisotyön kehittämisessä.
Verkossa toimiminen antaa positiivistakin suojaa. Fyysisessä kohtaamisessa rajoittavat tai ennakkoluuloja aiheuttavat tekijät eivät ole välttämättä verkossa samalla tavalla läsnä. Ihminen tulee helpommin kohdatuksi itsenään, kun huomio ei kiinnity epäolennaisiin asioihin kuten vaikkapa henkilön ihonväriin, johonkin ulkoiseen vammaan, likaisiin vaatteisiin tai pahaan hajuun.
Verkkonuorisoyötä ja kasvokkain tapahtuvaa nuorisotyötä ei tarvitse erottaa toisistaan
Verkkonuorisotyö voi olla myös ensimmäinen askel siihen, että uskalletaan tavata myös kasvokkain. Toisaalta nuorille on myös luontevaa jatkaa yhteydenpitoa tai jotakin toimintaa verkossa sen jälkeen, kun on tavattu kasvokkain. DIGISTI-hankkeessa on aloitettu tällaista hybriditoimintaa Ammattiopisto Livellä tänä syksynä. Hankkeen työntekijät ovat käyneet paikan päällä koululla pitämässä itsepuolustukseen liittyvää toimintaa ja tätä teemaa jatketaan verkon välityksellä muun muassa aiheeseen liittyviä videoita yhdessä katsoen.
Live-opistolla ilmoittauduttiin itsepuolustuskurssille. Kuvaaja: Gyan Dookie.
Myös toiminta, jossa ohjaajat ovat verkossa ja osallistujat yhteisessä fyysisessä tilassa on mahdollinen. Tällainen malli on tällä hetkellä kokeilussa Hyrialla, jossa sarjakuvista ja piirtämisestä kiinnostuneet nuoret olivat halunneet koota oman ryhmän. Hanke tarjoaa nyt tähän verkon välityksellä ohjattua nuorten toiveiden mukaista toimintaa. Tässäkin on valtava potentiaali, sillä tietyn alan asiantuntija voi tulla ohjaamaan ryhmää mistä tahansa päin Suomea tahansa tai vaikka ulkomailta.
Uskoisin, että tulevaisuuden nuorisotyössä ei kukaan enää käytä termejä verkkonuorisotyö tai digitaalinen nuorisotyö. Verkossa tehtävä työ tulee sulautumaan yhä kiinteämmin kaikkeen muuhunkin tekemiseen, eikä erottelulle ole enää tarvetta.
Lähteet:
Huttunen, Tero 2014. Mitä on verkkonuorisotyö? Blogikirjoitus 13.3.2014. Viitattu 17.11.2022. https://www.verke.org/blogit/mita-on-verkkonuorisotyo/
Malm, Karla 2021. ”Parempi vaihtoehto kuin 80-luvun Suomi”? Nuorisotyön tekijät, paikat ja ympäristöt vuonna 2030. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 119. Viitattu 17.11.2022. https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2021/04/Parempi-vaihtoehto-kuin-80-luvun-Suomi.pdf
